Olet luultavasti jo kysynyt itseltäsi jonkin näistä kysymyksistä: Missä olut on syntynyt ja mikä on sen historia?Mistä se on alun perin valmistettu? Kuka keksi alkuperäisen reseptin tälle jumalten juomalle?
Oluet ovat olleet osa eurooppalaista kulttuuria vuosisatojen ajan. Antiikin kreikkalaisista roomalaisiin ja aina nyky-Eurooppaan asti se on ollut olennainen osa elämää. Olut on osaltaan muokannut historiaamme uskonnollisista seremonioista festivaaleihin ja jopa sotiin.
Tässä artikkelissa tutustun oluen historiaan Euroopassa sen alkuperästä nykyiseen muotoon. olutmukin aikakausi ei ollut ihan nurkan takana, sillä siihen piti jo olla juomaa, jota siihen laittaa!
Katsomme, miten Euroopan eri maat ovat muokanneet olutteollisuutta ja millaisia trendejä on syntynyt ajan myötä.
Katsomme myös joitakin suosituimpia olutlajeja Euroopassa nykyään ja miten ne eroavat toisistaan. Lopuksi keskustelemme joistakin oluen käyttötapauksista Euroopassa nykyään ja siitä, mitä se tarkoittaa oluen tulevaisuudelle.
Oluen keksiminen
Oluet ovat maailman vanhin kirjattu juomaresepti.Vanhat egyptiläiset dokumentoivat ensimmäisenä oluenvalmistuksen ja sen valmistusprosessin. Vuonna 5000 eaa. kirjoitettiin papyruksia, joissa kuvailtiin käytäntöä.
Toiset lähteet viittaavat jopa sumerialaisiin ja Mesopotamian kansoihin, joiden sanotaan aloittaneen oluenvalmistuksen jo kauan ennen egyptiläisiä, noin 5000 vuotta aikaisemmin! Aivan oikein, olut on siis yli 12 000 vuotta vanhaa!
Oluen reseptistä ei ole löydetty kirjallisia merkintöjä, mutta arkeologisten kaivausten aikana on löydetty mallasohran jäänteitä ja olutjäämiä. On todennäköistä, että oluen ensimmäinen veto oli viljapuuron jäännös, joka kävi villihiivan avulla. Näin syntyi alkoholi, jonka on täytynyt miellyttää suuresti ensimmäisiä maistajiaan!
Ensimmäiset olutreseptit
Egyptiläisten aikaan ihmiset valmistivat oluttaan heitä ympäröivistä hedelmistä ja viljoista: taateleista, granaattiomenoista tai tietyistä paikallisista viljoista, kuten vehnästä tai ohrasta. Alun perin olutta käytettiin uskonnollisissa seremonioissa. Kuningas farao oli eräänlainen panimomestari ja tämän tuotannon johtaja.
Juuri hän antoi sitten väestön käyttöön tämän makean nektarin. Tämä oli tietenkin tilaisuus kerätä samalla veroja – eihän sitä koskaan muutu! Voimme siis katsoa, että ensimmäiset panimomestarit olivat faaraoita, jotka seurasivat toisiaan vuodesta 4000 eaa. lähtien. Toisaalta olutta panivat papit, ja faarao oli pomo!
Toisaalta oluen maun on täytynyt tuolloin olla aivan erilainen kuin mitä nykyään voimme juoda. Emme tiedä, oliko egyptiläisillä erityisiä astioita oluen juomista varten. Sen on täytynyt olla jonkinlainen kannu.
Oluet saapuvat Eurooppaan
Egyptiläiset olivat kauppakansaa, ja olut kulki Lähi-idästä Välimeren yli Eurooppaan. Kaupan kautta se ja sen valmistusprosessi vakiintuivat hyvin helposti. Outoa, eikö olekin?
Erityisesti Pohjois-Euroopassa leviäminen oli näyttävintä. Sen rikkaassa maaperässä oli jo ennestään runsaasti ohraa, mikä luonnollisesti helpotti tilannetta. Ensimmäiset orastavat panimot saivat raaka-ainetta tähtitieteellisiä määriä!
Olueta alettiin hyvin nopeasti arvostaa sen ravintoarvon vuoksi, sillä se on runsas juoma. Lisäksi se oli paljon turvallisempi vaihtoehto juomavedelle. Tuohon aikaan ei ollut olemassa ympäristönormeja, ja oli hyvin tavallista, että ihmiset saastuttivat jätteillään vettä, johon heillä oli pääsy.
Moderni olut syntyi keskiajalla
Keskiajan alkupuolella useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että oluen valmistusta voidaan pitää modernina. Tuon ajan panimomestarit olivat käyttäneet mallasohraa satoja vuosia. Se oli heidän tärkein käymiskelpoisen sokerin lähteensä.
Joillakin tuli 1200-luvulla ajatus täydellistää tämä ikivanha resepti humalalla. Tämä lisäsi katkeraa mutta myös aromaattista makua. Aiemmin oluen aromi saattoi tulla mistä tahansa paikallisesti kasvavista yrteistä tai mausteista. Nämä aromit auttoivat tasapainottamaan oluen makeaa maltaan makua.
Sokerin pilkkomiseen käytettiin siis mitä tahansa, eikä tulos aina ollut kovin iloinen… Vasta noin vuonna 1150 saksalaiset munkit alkoivat lisätä villiintyneenä kasvanutta humalaa tasapainottamaan makuja. Ei kestänyt kauan, ennen kuin tästä uudesta ainesosasta tuli muotia ja se omaksuttiin kaikkialla Euroopassa.
Periaatteessa kaikki oluet sisältävät nykyäänkin humalaa, ja siksi tuon ajan olutta pidetäänkin nykyoluena.
Munkit olivat keskiajan suurimpia panimoita
Munkkien hegemonia alkoi tämän ihmeellisen löydön jälkeen, joka koski villihumalan käyttöä oluessa. Munkkien panimomestarit olivat havainneet, että humala lisäsi olueen erittäin miellyttävää katkeruutta. Tämä antoi sille paljon janoa sammuttavan puolen.
Ei pidä myöskään unohtaa, että munkit olivat taitavia lääkekasveja, joista humala on yksi. Jokaisella luostarilla oli oma lääkekasvitarha. He tiesivät niiden ominaisuudet, ja erityisesti yksi niistä oli erittäin hyödyllinen: humala on luonnollinen säilöntäaine. Tämä antoi oluelle toisen elämän, sillä sitä voitiin säilyttää paljon pidempään.
Tämä parempi säilyvyys tarkoitti myös sitä, että olutta voitiin kuljettaa pidempiä matkoja. Ihanteellinen ja kiistaton etu kaupankäynnin kannalta!
Historioitsijat ovat havainneet monia innovaatioita panimo- ja sekoitustekniikoissa tähän aikaan. Munkki-panimot olivat näiden innovaatioiden tärkeimpiä tekijöitä. Tuohon aikaan lähes kaikki luostarit panivat omaa oluttaan. Munkit innovoivat humalaa, loivat lager-oluita ja jopa pitivät olutta viileässä paikassa, jotta sen maku kehittyisi.
Tänä päivänä tämä luostariperinne elää yhä erityisesti luostarioluiden tai trappistien oluiden myötä. En kerro mitään uutta sanomalla, että Belgian luostarit ovat kärkisijalla tämän erityisalan edustuksen suhteen. Muun muassa Leffe-, Affligem- ja Grimbergen-brändit ovat tämän osaamisen perillisiä.
Voisin omistaa belgialaisille oluille kokonaisen artikkelin, mutta se jää toiseen kertaan, sillä muuten tästä tulee todennäköisesti hyvin pitkä! Belgia on yksi oluenvalmistuksen vertailumaista, ja monet sen tuotteista voittavat säännöllisesti palkintoja.
Oluet Englannissa
Muun Euroopan tavoin Brittein saaret ovat omaksuneet olutkulttuurin. Englantilaiset ovat tunnettuja siitä, että he eivät tee mitään kuten muut (itse asiassa pikemminkin kuten ranskalaiset!). He eivät vain soveltaneet heille tullutta olutreseptiä kirjaimellisesti.
Monet nykyäänkin olemassa olevista oluttyyleistä on luotu Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa: erityisesti Pale Alet, Porterit ja Stoutit. Olut oli valtava menestys näissä englanninkielisissä maissa. Britannian armeija suunnitteli jopa jakavansa päivittäisen olutannoksen sotilailleen. Tästä syntyi IPA, India Pale Ale.
Britannian imperiumi keksii IPA:n
En kerro mitään uutta, jos kerron, että Britannian imperiumi oli yksi suurimmista, mitä maailma on koskaan tuntenut. Sen omistukset olivat valtavat ympäri maailmaa, ja Kuninkaallisen laivaston oli siksi lähetettävä olutannoksia sotilailleen hyvin pitkien matkojen päähän.
Huomionlisäyksestä huolimatta humalan lisääminen normaaleissa määrissä oluen säilyttäminen kuukausien ajan oli hyvin ongelmallista. Se, mikä lopulta saapui määränpäähänsä, ei enää oikeastaan muistuttanut olutta. Se oli parhaimmillaan hapanta, mutta useimmiten se oli yksinkertaisesti vanhentunutta.
Oluen laivaukset Intian kaukaisiin siirtomaihin olivat kaikkein monimutkaisimpia. Tuon ajan panimot tekivät lukuisia kokeita, ja kaksitahoinen ratkaisu vaikutti heidän mielestään sopivimmalta: alkoholipitoisuuden lisääminen ja humalan määrän moninkertaistaminen. Nämä 2 luonnollista säilöntäainetta riittävinä määrinä mahdollistivat seesteisemmän matkan.
IPA oli syntynyt. Vuosien mittaan tämä hyvin katkera oluttyyppi ei kuitenkaan ollut ilmiömäinen menestys, ja se joutui jonkin verran sivuun. Juuri amerikkalaiset toivat sen takaisin muotiin 1990-luvulla. Siitä lähtien se on mennyt vahvuudesta vahvuuteen, ja lähes kaikissa maissa sitä valmistetaan ja/tai kulutetaan.
Oluita Ranskassa
Mitä Ranska kuuluu tähän kaikkeen? Viinistään maailmankuulu maa on myös antautunut rakkaan humalajuomamme seireenin kutsuille. Ensin cervoise, sitten olut, samalla tavalla kuin muissakin Euroopan maissa.
Sittemmin panimot keskittyivät sinne, missä humalaa kasvoi luonnostaan, mikä ei ollut yllätys. Munkit olivat olleet siellä, joten humalan lisääminen oli tavallista.
Yleisesti Tämä lääkekasvi kasvaa historiallisesti Pohjois- ja Itä-Ranskassa, koska se tarvitsee lauhkeaa ilmastoa, joka ei ole liian kuuma. Ei suotta, että tunnetuimmat panimot, kuten Kronembourg ja Pelforth, tulevat näiltä alueilta. Valtaosa Ranskan tuotannosta oli pilsneriä tai lageria, joka muistutti hyvin paljon saksalaista olutta.
Kuten kaikissa muissakin maissa, maltaiden ja humalan vienti mahdollisti panimoiden kehittymisen kaikkialle Ranskaan. Näiden muutosten myötä oluen panemiseen ja valmistamiseen ei enää tarvinnut olla raaka-aineita paikan päällä. Ranskalaiset käsityöläispanimot ovat siitä lähtien kukoistaneet jokaisella alueella.
Euroopan oluella on edelleen valoisa tulevaisuus edessään
Oluella on ollut vuosituhansien ajan keskeinen osa eurooppalaista kulttuuria, ja sen juuret ulottuvat antiikin ajalle. Ensimmäisistä alkuoluista nykyaikaisiin käsityöoluisiin Euroopassa on vuosisatojen aikana kehittynyt rikas ja monipuolinen olutkulttuuri. Pienimuotoisen tuotannon vaatimattomista alkuajoista nykyiseen asemaansa monen miljardin dollarin teollisuutena oluesta on tullut olennainen osa eurooppalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.
Oluesta on tullut Euroopan kulttuurin peruselintarvike vuosisatojen ajan, ja eri maat ovat ajan myötä kehittäneet omat panimotyylinsä ja -tekniikkansa. Saksan lagerista Englannin stoutteihin olut on kehittynyt Euroopassa vuosisatojen aikana. Uusien ainesosien, prosessien ja tekniikoiden käyttöönoton myötä historian saatossa on syntynyt trendejä, jotka ovat muokanneet olutteollisuutta kussakin maassa.
Oluet ovat olleet olennainen osa eurooppalaista kulttuuria jo vuosisatojen ajan. Viime vuosina sen käyttötarkoitukset ovat laajentuneet perinteisen sosiaalisen ympäristön ulkopuolelle, ja monia luovia sovelluksia on kehitetty.
Käsityöläispanimoista olutpohjaiseen kosmetiikkaan Eurooppa on olutinnovaatioiden eturintamassa. Tämä voi olla merkki tulevasta, sillä olut kehittyy edelleen ja löytää uusia markkinoita Euroopassa. Olutlajikkeita ja panimoita ei ole koskaan ollut yhtä paljon kuin nyt.
Jos olet jaksanut lukea artikkelini loppuun asti, tiedä, että saat 20 % alennuksen koko tilauksestasi syöttämällä koodin BLOG20 ostoskoriin.
Varaan tämän koodin uskollisimmille lukijoilleni, jotka ovat löytäneet sivustomme rakkaudella julkaisemieni artikkeleiden kautta! Tiedoksi vain, että koodia ei voi yhdistää muihin alennuskoodeihin, sillä eihän sitä voi liioitella! 20 %:n alennus ei jätä meille jo nyt kovin paljon katetta, mutta ainakin palkitsen lukijoitani.
Kannustaaksesi ja tukeaksesi minua, älä epäröi ostaa meiltä jotain!
Sivuillamme on yli 100 erilaista olutmukia ja ne ovat kaikki uniikkeja! Meillä on laajin valikoima internetissä ja fyysisissä kaupoissa yhteensä.
Tutustu kaikkiin tuotteisiimme klikkaamalla tätä linkkiä: Chopedebiere.
Jos haluat lukea muita artikkeleitani, tutustu top 10 parasta juomapeliä.
Jos haluat nähdä kaikki muut blogikirjoitukseni, klikkaa Blog De Chopedebiere.